Siirry sisältöön
Blogi 01.06.2018

Puhureita kauppapolitiikassa – miten käy kehittyvien markkinoiden?

Suurten toimijoiden kauppapolitiikasta on viime kuukausina tulvinut hälyttäviä uutisia. Maailmantalous elää valoisaa kasvukautta, mutta protektionismin pilvet kerääntyvät uhkaamaan totuttua menoa. Usein unohtuu, että maailman yleisessä kehityksessä on viime vuosikymmeninä nähty paljon myönteistäkin. Terveystilanne on parantunut, koulutuksen piiri laajentunut ja tyttöjen ja naisten asema kohentumassa. Nämä ovat myös Suomen kehityspolitiikan avainteemoja.
Kirjoittaja
Jaakko Laajava

Hallituksen puheenjohtaja
Prime Advisory Partners Oy

Tärkeimpiä muutoksia on ollut satojen miljoonien ihmisten pääsy pois absoluuttisen köyhyyden noidankehästä. Suuri joukko kehittyviä maita on päässyt mukaan kansainväliseen talouteen, ennen kaikkea raaka-ainekysynnän vahvistuttua. Moderni tuotanto edellyttää tehokkaita arvoketjuja, jotka ovat alkaneet ulottua myös kehitysmaihin. Kehittyvissä talouksissa on paljon mahdollisuuksia Suomen kaltaisille maille, joiden yritykset pystyvät tarjoamaan nykyaikaisia innovatiivisia ratkaisuja kehitysmaiden teknologialoikkiin ja muutoinkin lisääntyvien tarpeiden tyydyttämiseen. Mutta kehittyvät taloudetkaan eivät ole irrallaan yleisestä tilannekehityksestä, joka jatkuu epävarmana.

IMF:n tuoreimpien arvioiden mukaan kaikki merkittävät kansainvälisen talouden toimijat kasvavat varsin tukevasti samaan aikaan. Merkkejä kasvun hidastumisesta on tosin jo olemassa. Työllisyystilanne on parantunut ja yritykset tekevät hyvää tulosta. Keskuspankit ovat jatkaneet erityisohjelmiaan, ja rahaa on liikkeellä paljon. Velkaa on kuitenkin nyt runsaasti niin yksityisillä talouksilla, yrityksillä kuin julkisella puolellakin. Verotulojen kasvu helpottaa julkisten talouksien tervehdyttämistä, mutta pelkästään halvan rahan varassa toimineet yritykset saattavat kokea vaikeuksia.

Keskuspankit haluavat varautua tuleviinkin laskukausiin ja pyrkivät saavuttamaan normaalitilanteen eli n. 2 prosentin inflaation ja järkevän korkotason. Kun Yhdysvaltain ja Euroopan erityisosto-ohjelmat päättyvät ja kysyntä kohdistuu jälleen rikkaiden valtioiden turvallisiin velkapapereihin saattaa tilanne kehittyvien maiden kannalta mutkistua. Jos dollarin kurssi nousee, mitä tämä merkitsisi kehitysmaiden kyvylle vastata ulkoisista veloistaan? Entä löytäisivätkö investointivirrat tiensä juuri kehittyville markkinoille uudessa tilanteessa?

Kehittyvien talouksien osalta on alueellisilla ja maakohtaisilla tekijöillä suuri merkitys. Yksi suuri jakolinja on vanha tuttu öljy, toinen eritoten nykyteknologiassa tarvittavat raaka-aineet. Öljyn hinnan ennennäkemätön nousu vuosituhannen vaihteen jälkeen siivitti monet kehitysmaat huikeaan kasvuun. Huippuluvuista tultiin kuitenkin nopeasti alaspäin, ja vasta nyt öljyn uusi hintataso näyttäisi olevan pysyvämmin korkeammalla eritoten tuotannon rajoitustoimien ja juuri tehdyn Iran-päätöksen vuoksi. Johtaako tämä Yhdysvaltain korkeamman kustannustason öljytuotannon lisääntymiseen, mikä kasvattaisi jälleen tarjontaa, jää nähtäväksi.

Raaka-aineiden puolella etenkin Latinalainen Amerikka hyötyi useiden vuosien ajan merkittävästi Kiinan kysynnän kasvusta. Kun maailmantalous kasvaa, kysyntä varmaankin jatkuu. Kehittyvät markkinat tarjoavat lupaavia näkymiä myös teollisuuden hankintaketjujen rakentajille. Monet katsovat Aasian sijasta nyt Afrikkaan. Kiina alkaa olla monelle yritykselle liian kallis toimintaympäristö.

IMF:n alueellisista arvioista ilmenee, että esimerkiksi eteläisen Afrikan maiden kasvupotentiaalia ei vielä ole juuri lainkaan hyödynnetty. Vakainta kasvu on niissä maissa, jota ovat kiinteässä yhteydessä muuhun maailmantalouteen. Tärkeätä nyt olisi luoda rakennemuutosten avulla olosuhteet yksityisten investointien kasvulle.

Lähi-Idän ja Keski-Aasian osalta kriisit ja aseelliset konfliktit vähentävät kasvun mahdollisuuksia. Öljyä vievät maat ovat paremmassa tilanteessa kuin muutama vuosi sitten. Saudi-Arabian uusi johto haluaa sopeuttaa kuningaskunnan vähenevien öljytulojen maailmaan. Myös monissa muissa maissa halutaan taloutta modernisoida. Kysyntää uusille ratkaisuille syntyy. Ovatko suomalaiset toimijat löytäneet Persian lahden alueen?

Läntisen hemisfäärin merkittävin ajankohtainen kysymys on Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen NAFTAn kohtalo. Yhdysvaltain ekspansiivinen talouspolitiikka ml. suuri verouudistus merkitsee, että kysyntää riittää koko laajalle Amerikkojen alueelle.

Keskeinen riski maailmantalouden kehityksessä on kuitenkin se, että nykyiset kauppapoliittiset ristiriidat ja toimet johtaisivat lopulta suurimittaiseen kauppasotaan. Se vaikuttaisi negatiivisesti myös kehittyvien talouksien tilanteeseen.

Presidentti Trump uskoo, että muut maat ovat vuosien varrella höynäyttäneet amerikkalaispäättäjiä huonoihin kauppasopimuksiin, jotka kohtelevat Yhdysvaltoja kaltoin. Trumpin mukaan suunnan pitää muuttua: monenkeskisistä sopimuksista luovutaan ja sopimukset tehdään vastedes kahdenvälisinä, niin että Yhdysvallat saa niistä haluamansa hyödyt.

Trumpin linja kyseenalaistaa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajattelun, jossa Yhdysvallat on katsonut, että sen hyvinvoinnin ja turvallisuuden paras tae ovat hyvin menestyvät muut maat, eritoten Länsi-Euroopan demokratiat. Trumpin mukaan keskeinen kriteeri Yhdysvalloille on kauppavaihdon etumerkki: vaje merkitsee hänen mielestään, että Yhdysvallat häviää asianomaiselle maalle.

Trump ei juuri kunnioita liittolaisiaan vaan pitää Eurooppaa suorastaan "hirveänä" kauppapoliittisena toimijana, joka korkeita tariffeja ylläpitäen kieltäytyy ostamasta tavaroita Yhdysvalloista.

Trumpin suurin huoli liittyy kuitenkin Kiinaan ja sen kauppatapoihin. Tätä kirjoitettaessa meneillään ovat kiinalais-amerikkalaiset keskustelut siitä, miten Kiina vähentäisi kauppaylijäämäänsä Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvallat haluaa, että Kiina lopettaa käytännöt, joilla se on hankkinut tai edellyttää amerikkalaisen teknologian siirtoa edellytyksenä pääsylle Kiinan markkinoille.

Kiina on nyttemmin kaikkialla aktiivinen, itsevarma toimija. Kiinan ulospäin suuntautuvassa toiminnassa keskeinen rooli on ns. OBOR-suurhankkeella (One Belt One Road Initiative), jonka suuruusluokka on satoja miljardeja. Kiina hankkii hallintaansa suuria satamia ja liikenteen solmukohtia ja rohkaisee muita maita tulemaan mukaan OBOR-hankkeisiin. Projekteista ylivoimainen osuus on varattu Kiinalle itselleen.

Kiina investoi vilkkaasti myös kehittyviin maihin, vaikka maan vaihtotase ei olekaan enää ylijäämäinen. UNCTADin mukaan Kiinan investoinnit esimerkiksi Afrikkaan ovat n. 35 mrd dollaria. Usein kiinalaiset toteuttavat suurprojektinsa omin toimin. Kiinalaisia on esimerkiksi Afrikassa tilanteesta riippuen 180-270 000, nyttemmin myös palveluelinkeinoissa. Kiina edistää samalla omaa talousmalliaan esimerkkinä muille. Monia kehitysmaita houkuttaa siinä etenkin se, ettei taloudelliselle yhteistyölle aseteta mitään ihmisoikeuksiin tai yhteiskuntajärjestelmään liittyviä ehtoja.

Euroopan pyrkimyksenä on viime vuosina ollut pyrkiä aktiivisesti avaamaan uusia markkinoita alueellisten tai maakohtaisten vapaakauppasopimusten avulla. EU ei missään tapauksessa halua kauppasotaa, mutta on valmis puolustamaan etujaan, jos niitä kyseenalaistetaan. Etenkin Trumpin juuri tekemä Iran-päätös asettaa Yhdysvallat ja Euroopan eri puolille pöytää, ja EU löytää itsensä Kiinan ja Venäjän vierestä.

Bilateralismi on kasvussa, mutta myöskään multilateraalisista neuvotteluista WTO:n puitteissa ei ole odotettavissa järin suuria menestystarinoita. WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä on suurissa vaikeuksissa.
Yleensäkin keskustelu kaupasta on sävyltään pahaenteistä: jyrkkien ehtojen esittäminen, uhkaukset, lupaukset erityiskohtelusta ja puheet sanktiotoimista ovat jokapäiväisiä.

Minkälainen maailma on edessä, jos negatiivinen kierre syvenee? Suuri kauppasota lopettaisi epäilemättä koko kasvukauden. Myös sisäisesti monia maita jäytää populismi. Maat katsovat sisäänpäin. Yhä useammasta suusta kuulee väitteen, että globalisaatio on hyödyttänyt ensisijaisesti Aasian keskiluokkaa ja pääomatuloja nauttivaa rikkaiden maiden yhtä prosenttia. Suurten toimijoiden keskinäinen kilpailu kiristyy. Vastuunkantajista on puutetta. Jos kansainvälisestä kanssakäymisestä pudotetaan pois kaikki yhdistävät tekijät kuten arvot ja yhteiset tavoitteet, sopimukset rapautuvat. Edessä voi olla transaktionaalinen maailma, jossa vain raha ja vahvemman oikeus vallitsevat.

Yleensä maailmassa kuitenkin viime hetkillä herätään siihen todellisuuteen, ettei näin voida jatkaa. Jotta pysyviltä tappioilta vältyttäisiin, hälytyskellon olisi kyllä syytä hyvin pian piristä.

___________________________________________________________________________

Jaakko Laajava on pitkän linjan diplomaatti. Hän on toiminut tärkeissä tehtävissä sekä Suomessa että useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, viimeksi suurlähettiläänä Washingtonissa ja Lontoossa sekä YK:n pääsihteerin erityistehtävissä. Suomessa hän on toiminut mm. UM:n poliittisen osaston päällikkönä ja alivaltiosihteerinä. Laajava on nyttemmin mm. Prime Advisory Partners Oy:n (PAP) hallituksen puheenjohtaja. PAP tekee yhteistyötä Business Finlandin BEAM-ohjelman kanssa.

Tämä on ensimmäinen artikkeli juttusarjassa Uusia tuulia kehittyvillä markkinoille. Juttusarjassa tuodaan esille kauppapoliittista näkemystä kehittyville markkinoille ja sitä, miten kauppapolitiikka heijastuu suomalaisten yritysten liiketoimintaan.

Kuva. Lehtikuva, Anni Reenpää