Tutkimus- ja kehitystoiminta on kilpailukyvyn kivijalka – Yritysten näkökulmasta t&k on kuitenkin riskibisnestä
Tutkimus- ja kehitystoiminta on kansantalouden kilpailukyvyn kivijalka. Ilman jatkuvia uusia ideoita ja aiempaa parempia palveluita ja tuotteita, asuisimme yhä savimajoissa ja kuolisimme 30-vuotiaina.
Yritysten näkökulmasta t&k on kuitenkin riskibisnestä. Ikinä ei voi tietää, kantaako uusi idea tai johtaako tutkimus oikeasti kelpoiseen uuteen tuotteeseen. Lyhyellä aikavälillä onkin helppoa pysytellä vanhassa. Jaella voitot osinkoina, rakentaa seiniä tai keskittyä viilaamaan kustannuksia. Puutarhurit sen kuitenkin tietävät: panostus vahvoihin taimiin ja jatkuvaan maanparannukseen kannattaa – etenkin jos takatalvi iskee juhannusviikolla.
Suomessa t&k on kuitenkin ollut 2000-luvulla suosittu leikkauskohde, sillä kukaan ei halua ajatella takatalvea tai sitä, millaiselta sato näyttää, kun maanparannusta laiminlyödään vuosikymmen.
Valtio sitoutuu nostamaan tki-panostuksia – osaajapula vaivaa silti yrityksiä
Jottei maanparannus jäisi myös jatkossa retuperälle ja tuottavuuskasvumme lähtisi jälleen nousuun, laati nykyinen hallitus lakiesityksen tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksesta. Parlamentaarisen yhteistyön pohjalta syntynyt esitys hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa ja astui voimaan vuoden alussa.
Laissa linjataan, että Suomen tutkimus- ja kehitysmenojen (t&k-menot) taso nostetaan vuoteen 2030 mennessä 4 % bruttokansantuotteesta.
Käytännössä valtio sitoutuu nostamaan t&k-panostuksiaan, kunhan yksityinen sektori tekee oman osuutensa.
Laki tulee tarpeeseen, sillä Suomen panostukset innovaatioon ovat laskeneet jo vuosikymmenen kuin lehmän häntä, samalla kun kilpailukykymme on jäänyt verrokkimaista. Myös osaajapula hillitsee kasvua. Puutarhuri tunnistaa ongelman: omasta puutarhasta on turha havitella saman mittaluokan satoa kuin naapurilla, jos tekijöitä ei ole ja lisäksi oman palstan kastelu jää niukaksi. Kunnon sato vaatii panostuksia, ei pelkkää pihistelyä.
T&K-tuki kannustaa yrityksiä lisäämään myös omia panostuksiaan
T&k-lakiuudistuksessa nostetaan esiin Suomessa aiemmin vain suppeasti käytössä ollut yrityksille suunnattu tuki-instrumentti, t&k-verokannustin. Se tuotaisiin uutena mukaan tukipalettiin, jossa t&k-tuet on aiemmin toteutettu lähinnä Business Finlandin kautta myönnettyinä avustuksina ja lainoina.
Verokannustimen on tutkimuksissa todettu sopivan parhaiten pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka eivät entuudestaan tee merkittävästi t&k:ta.
Samaan aikaan tiedetään, että keskimäärin parempia tuloksia saadaan kohdennetuista tuista, sillä ne voidaan suunnata korkean innovaatiokapasiteetin yrityksille. Kohdennetuista t&k-tuista meillä on pitkä ja huolella tutkittu kokemus: yksi valtion innovaatiotukieuro kannustaa yritykset lisäämään omia panostuksiaan keskimäärin kahdella ja parhaimmillaan yli 3,5 eurolla.
T&K-panostukset ovat nyt vuoden 1998 tasolla – elvyttämisen aika yrityksille on nyt!
Viime vuosina talouspoliittisessa keskustelussa on oltu huolissaan liiasta elvyttämisestä. Kansalle ja yrityksille on jaettu liikaa tai väärin perustein valtion rahaa. Koronapandemia ja energiakriisi ovat kieltämättä avanneet valtion rahakirstun tavalla, jollaista ei ole ennen nähty. Puutarhanhoidossa ilmiö on tuttu. Liikakastelu on varma tapa sekä tyhjentää vesisäiliönsä ennenaikaisesti, että tappaa juurimädän kouriin ajautuva kasvi, jollei toimenpiteisiin ryhdytä ajoissa.
Innovaatiopolitiikan kontekstissa liikakastelun vaaraa ei kuitenkaan ole. Nykyiset panostukset t&k:hon ovat noin vuoden 1998 tasolla ja maailman kärjestä on tiputtu rytinällä, joka hakee vertaistaan.
Hanat kannattaa aukaista ennen kuin on liian myöhäistä!