Blogi 12.11.2018

Jaettu ilo on kaksinkertainen ja suru vain puolikas

Kirjoittaja
Jouko Heikkilä

jouko.heikkila [at] vtt.fi

Tarvitsimme vastikään tablettitietokonetta erääseen tilaisuuteen. Onnistuimme lainaamaan sen kollegalta. Kun tabletin omistaja seuraavan kerran itse tarvitsi laitettaan, sitä ei hänelle vielä ollut palautettukaan. Hän joutui kyselemään sen perään, eikä palautus sujunut ilman ongelmia. Saa nähdä, onnistuuko lainaaminen enää toista kertaa. 

Yhteisöön elimellisesti liittyy naapuriapu: muita autetaan tarvittaessa ja muilta myös odotetaan saatavan apua. Jokainen on valmis tarvittaessa jakamaan omastaan erilaisia resursseja: välineitään, työpanostaan, osaamistaan tai työnsä tuloksia. Jakamisen tarve nousee ajoittaisesta resurssipulasta tai jopa resurssitehokkuuden tavoittelusta ja jakaminen on osaltaan yhteisöä yhdessä pitävä voima. Sillä on Suomessa pitkät perinteet ja se on kaikille tuttua.

Jakamistalous voidaan nähdä yhteisöllisen jakamisen perillisenä. Sen moottorina ei kuitenkaan enää ole yhteisöllisyys vaan taloudellinen hyöty tai toisaalta huoli ympäristöstä. Miettikääpä itse, miksi ihmiset tarjoavat kyytejä muille “übereissä” tai vuokraavat asuntojaan “airbiiandbiissä” - puhumattakaan yrityksille perustetuista jakamistalouden alustoista. Yritysten kesken jaetaan esimerkiksi ylijäämätarvikkeita ja -materiaaleja, tiloja, laitteita ja koneita, kuljetuspalveluita, sekä työvoimaa (ks. esim. SHARE-hankkeen julkaisu). Jakamistaloudelle on tutkimuksissa esitetty lukuisia eri määritelmiä. Tyypillistä jakamistaloudelle on, että tarjotaan omaan käyttöön hankittuja, mutta vajaalla käytöllä olevia resursseja muiden käyttöön. Jakaminen tapahtuu erityisesti sitä varten rakennetun alustan kautta. Jakamisessa omistussuhde ei muutu.

Jakamistalouden alustoilla kuitenkin jaetaan sekä edellä mainittuja ylimääräisiä resursseja että erityisesti vuokrattavaksi hankittuja resursseja, kuten kuljetuspalvelua tai tiloja. Toiminta voi olla voittoa tavoittelevaa tai voittoa tavoittelematonta. Tämä hämärtää jakamistalouden ja perinteisen vuokraus- ja palvelutoiminnan rajaa.

Hyödyn jakaminen eri muodoissaan on jakamistalouden keskeisiä piirteitä ja sen kestävyyden edellytys. Selkeimmillään hyödyn jakaminen on taloudellisen hyödyn jakamista: käyttäjä säästää ja jakaja saa lisätuloja. Jakaminen voi olla hyödyllistä myös uuden teknologian käyttöönotossa. Tällöin voidaan jakaa hankintakustannuksia ja siten myös riskiä siitä, että uusi teknologia osoittautuukin omaan käyttöön sopimattomaksi. Samalla voidaan myös jakaa kokemuksia ja oppia yhdessä. Sekä käyttäjä että jakaja voi kokea jakamisen myös ympäristön kannalta hyödylliseksi.

Hyötynäkökulmasta jakamistalous toimii samalla kentällä kuin vuokraustoiminta tai käytettyjen tavaroiden kauppa. Etenkin yritystoiminnassa vuokrausta ja palvelujen ostoa on usein hyödynnetty jo niin pitkälle, että varsinaisille jakamistaloudelle jää niukasti tilaa: se mitä aiemmin olisi voitu jakaa, hankitaan nykyään vuokraamalla tai alihankintana.

Jakamistalous on tullut hämmentämään ja uudistamaan perinteisesti kaupan, palveluiden ja vuokraustoiminnan hallitsemaa kenttää. Tällä kentällä jakamistalouden ratkaisut etsivät paikkaa ja toimintamalleja, jotka kaikki osapuolet voivat kokea hyödyllisiksi. Muunlaiset ratkaisut eivät voi olla kestäviä. Jakamisessa pitää pystyä jakamaan myös arvoa, iloja ja suruja.

SHARE-tutkimushanke omalta osaltaan hankkii tietoa ja etsii sopivia ratkaisuja erityisesti yritysten keskinäiseen jakamiseen.