Siirry sisältöön
Blogi 24.10.2019

Ihminen – tulevaisuuden villi kortti?

Kulttuurin dataistuminen vaikuttaa siihen, millaisilla perusteilla tulevaisuudessa tehdään arkeen liittyviä päätöksiä, miten me voimme olla yhteydessä toisiimme ja miten me ylipäätään ymmärrämme itsemme ja ympäröivän maailman. Kaikkeen tähän liittyy monia villejä kortteja, joita lähdemme tutkimaan FinnSight 2019 -ennakointifoorumin yhdessä työpajassa.
KIRJOITTAJA
SUSANNA PAASONEN

Professori
Mediatutkimus, musiikkitiede ja taidehistoria
Turun yliopisto
+358 29 450 3429
suspaa (at) utu.fi

Tekoälyn nopea kehitys, työn automatisointi, hoivapalveluiden teknillistyminen, sähköinen asiointi ja verkkovälitteinen viestintä vaikuttavat kaikki tapoihin, joilla arki toimii ja pysyy jatkuvassa muutoksessa. Digitaaliset teknologiat muovaavat työtä, vapaa-aikaa ja niiden rajoja tavoin, joita yksittäisten ihmisten on vaikea, tai jopa mahdoton hallita. Itse asiassa digitaalisten teknologioiden väitetään pikemminkin hallitsevan elämää sekä yksilötasolla että yhteiskunnassa laajemmin. Ammattikuvat muuttuvat ja katoavat, julkiset palvelut, pankkipalvelut, opiskeluun liittyvät toimet ja mitä erilaisemmat työtehtävät ovat siirtyneet verkkoalustoille samalla kun sosiaalisesta mediasta on tullut useille hyvin keskeinen arkisen elämän osa, jota ilman ei osata olla.

Nämä muutokset ovat hyvinkin nopeita, jopa äkillisiä. Ihmiset reagoivat niihin erilaisilla tahdeilla, jotka saattavat vahvistaa jo olemassa olevia eriarvoisuuksia ihmisryhmien välillä. Ihmiset myös tulkitsevat teknologisia muutoksia omista kulttuurisista kehyksistään käsin ja arvioivat niiden hyötyjä ja haittoja oman elämänsä mielekkyyden kannalta. Tähän kehitykseen liittyvistä huolista ja ongelmista on herännyt paikoin aktiivistakin julkista keskustelua, joka vaihtelee laajasti nettidatan ympäristövaikutuksista henkilökohtaisen datan käyttöön ja ihmisten välisen kanssakäymisen muutoksiin.

Kaikki tämä on helppo hahmottaa teknologisen kehityksen ja kulttuurin välisiksi hiertymiksi, jotka tuottavat sekä muutosta että vastarintaa. Koska teknologia on kuitenkin ihmisten tuottamaa, ja siten kulttuurin tuotosta, on kyse pikemminkin siitä, missä kehyksissä ja millaisilla painopisteillä tulevaisuutta kuvitellaan ja kenen äänenpainoja ylipäätään kuullaan. Ihminen on tässä villi kortti – on kyse sitten teknologian kehitykseen vaikuttaneista yllättävistä oivalluksista, hallinnollisista käytännöistä tai luovista tavoista, joilla nämä teknologiat on otettu haltuun eri tavoin, kuin niiden kehittelijät ovat ennakoineet.

Mikäli teknologisia tulevaisuuksia hahmotellaan yksinomaan taloudellisten ja hallinnollisten kehysten läpi, näyttäytyvät epäileväisemmät äänenpainot helposti muutosvastarintana, josta täytyy päästä eroon. Vastarinta saattaa kuitenkin liittyä elimellisen tärkeisiin, yksityisyyttä, etiikkaa ja yhteiskunnallista tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin, joiden selvittäminen edellyttää vuorovaikutusta teknologian tuottajien, soveltajien ja käyttäjien välillä. Jos ja kun teknologinen kehitys tähtää paremman yhteiskunnan rakentamiseen, täytyy epäilevistä äänenpainoista oppia ja ne täytyy ottaa vakavasti. Kun esimerkiksi hoivapalvelut digitalisoituvat ja teknologisoituvat nopeasti, millä tai kenen ehdoilla tämä tapahtuu? Kuinka tähän liittyviä jännitteitä voidaan neuvotella ja ratkaista?

Kulttuuri ja yhteiskunta eivät vain teknologisoidu: tarkemmin sanoen ne dataistuvat. Kaikki verkkopalveluiden ja älylaitteiden käyttö jättää datajälkiä, mutta tavat, joilla käyttäjädataa yhdistellään, käytetään ja hallitaan, eivät ole avoimessa tiedossa. Dataa kiertää ja kasautuu sekä julkishallinnon että yksityisen sektorin omaisuutena, jonka käyttöjä ja niihin liittyviä riskejä on vaikea ennakoida. Onkin olennaista kysyä, miten läpinäkyvää datakeräys on ja missä määrin siihen on mahdollista vaikuttaa. Entä miten voimme vähentää kitkoja datapalveluiden kehittäjien ja tuottajien sekä kansalaisten välillä ja samalla lisätään datankeruun avoimuutta?

Kulttuurin dataistumisen vaikutukset ylettyvät itse asiassa perustavanlaatuisiin ihmisyyttä ja toimijuutta koskeviin kysymyksiin. Jos algoritmit ennakoivat omaa käytöstämme aikaisemmin tuottamamme käyttäjädatan perusteella niin tarkasti, ettei kohdennettua mainontaa välttämättä enää edes huomaa, kuka tai mikä tekee kulutuspäätöksen, kun minä päätän? Dataistuminen vaikuttaa siihen millaisilla perusteilla tulevaisuudessa tehdään arkeen liittyviä päätöksiä, miten me voimme olla yhteydessä toisiimme ja miten me ylipäätään ymmärrämme itsemme ja ympäröivän maailman. Kaikkeen tähän liittyy monia villejä kortteja, joita lähdemme tutkimaan FinnSight 2019 -ennakointifoorumin yhdessä työpajassa.


Tämä julkaisu on osa FinnSight 2019 -ennakointifoorumia. Lue lisää tapahtumasta: businessfinland.fi/finnsight2019