Siirry sisältöön
Blogi 10.12.2020

Hyvästi komission tilintarkastus! Lump sum -mallillako helpotusta EU-projektien hallintoon?

Lump sum- eli kertakorvausmallin ensituntuma on kuin Eurojackpot-voitto. Ei työajanseurantaa, matkakuitteja, laitepoistokäytäntöjä tai päivähinnan laskentaa… eikä komission jälkitilintarkastuksia. Kukaan ei kysele, mihin saadut eurot kuluvat, kunhan toteutat lupaamasi tekemiset. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta, kun kyseessä on kuitenkin EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoitus? Totuus onkin hieman toisenlainen.
Kirjoittaja
Sari Federley

Kirjoittaja on Business Finlandissa toimivan kansallisen EU:n puiteohjelmien yhteystoimiston EUTIn asiantuntija sekä
kansallinen yhteyshenkilö Horisontti 2020 -ohjelman kustannusasioissa.

Työpaketeille hintalappu – ja kertakorvaus kilahtaa tilille

Tulevan Horisontti Eurooppa -ohjelman keskeisimpiä teemoja on simplifikaatio - yksinkertaistaminen. Taloussääntöjen kohdalla se merkitsee mahdollisesti yksinkertaistettujen kustannusmallien käyttöönottoa t&i-projekteissa. Tekemisen painopistettä halutaan näin siirtää hankkeiden sisältöön ja saavutuksiin vähentäen samalla avustuksensaajien hallinnollista taakkaa.

Lump sum- eli kertakorvausmallia pilotoidaan parhaillaan valikoiduissa Horisontti 2020 -hauissa. Kokemukset vaikutuksista hankehallintoon ovat vielä vähäisiä ja johtopäätöksiä on liian aikaista tehdä. Hankkeet kun ovat raportointivaiheessa pääosin vasta vuoden 2021 aikana.

Hakemusvaiheesta on kokemusta jo enemmän. Projekti jaetaan työpaketteihin, joista jokaiselle määritellään hintalappu: mitä työpaketin toteuttaminen kokonaisuudessaan maksaa. Kertakorvaus maksetaan ilman erillisten kustannuserien avaamista, kun komissio on hyväksynyt työpaketin toiminnot suoritetuiksi.

Kustannusten arviointi ja sisällön suunnittelu tehtävä entistäkin tarkemmin

Hintalapun määrittäminen työpaketeille edellyttää luonnollisesti hakuvaiheessa entistäkin tarkempaa sisällön suunnittelua ja kustannuslaskentaa. Toteutettavien toimenpiteiden ja työpakettikokonaisuuksien on oltava selkeitä ja yksiselitteisesti määriteltäviä, ettei synny epäselvyyttä rahoittajan kanssa, milloin työpaketti on suoritettu. Edellä mainittu onkin avustuksensaajien yksi huolenaiheista.

Entä mitä tapahtuu, jos konsortiokumppani ei hoida omaa tonttiaan ja on mahdollista, että muutkin jäävät korvauksetta sen työpaketin osalta, joka ei ole valmistunut. Nouseeko kynnys ottaa uusia osallistujia mukaan konsortioihin, luotetaanko vain niihin tuttuihin ja turvallisiin, korostuuko konservatiiviset kumppanivalinnat?

Lump sum -malli ilman muuta vähentää tuensaajan työtaakkaa raportointi- ja maksatusvaiheessa verrattuna todellisten kustannusten (actual cost) raportointiin kustannuskategorioittain. Mutta tarkkoja laskelmia ja suunnitelmia ei millään pääse pakoon. Tuo työtaakka vain siirtyy selkeämmin hakuvaiheeseen, jonka kustannuksiin komissio ei edelleenkään osallistu.

Kuka teki mitä?

Erilaisia todisteita, dokumentaatiota ja näyttöä tarvitaan jatkossakin, oli kustannusmalli sitten lump sum tai actual costs. Projektissa tehdyn työn voi osoittaa kuka teki mitä -tyyppisellä dokumentaatiolla, kuten julkaisuilla, prototyypeillä, laboratorion lokikirjoilla, esitteillä, patenttihakemuksilla tai yhteistyösuunnitelmilla.

Iso kysymys jää vielä ilmaan; lisääntyykö lump sum -mallin käyttö tulevassa puiteohjelmassa? Komission mukaan päätöksiä puolesta tai vastaan ei ole vielä tehty. Pitäisikö sinun hakijana kiinnostua aiheesta? Oma tuntumani on, että ehdottomasti kyllä.

Lue lisää kertakorvausmallista:
Lump sum pilots: What do I have to know? (pdf)
All I need to know about Lump Sum Pilots (Youtube-video)

Kuva: Susanna Lehto