Siirry sisältöön
Blogi 08.01.2021

Miten Suomi onnistui Horisontti 2020 -ohjelmassa?

Viimeiset seitsemän kuukautta olen pyöritellyt Horisontti 2020 -puiteohjelman hakemus- ja osallistumistilastoja EU:n puiteohjelmien yhteystoimisto EUTIn korkeakouluharjoittelijana. Lopputuloksena on joulukuussa 2020 julkistettu laaja tilastokatsaus suomalaisten osallistumista Horisontti 2020 -puiteohjelmassa. Tarkastelun kohteena on mm. osallistumisten määrä, osallistujaorganisaatioiden määrä, saatu rahoitus sekä onnistumisprosentti.
Kirjoittaja
Oona Kallela

Kirjoittaja opiskelee tuotantotaloutta Aalto-yliopistossa sekä toimi korkeakouluharjoittelijana Business Finlandissa toimivassa kansallisen EU:n puiteohjelmien yhteystoimistossa EUTI:ssa.

 

Täysin numeerisesti tarkasteltuna muihin maihin verrattuna Suomi on pärjännyt Horisontti 2020 -puiteohjelmassa keskinkertaisesti. Tutkimus- ja innovaationeuvoston asettamat kasvutavoitteet Suomelle on saavutettu ja saadulla rahoituksella mitattuna Suomi on sijalla 13. heti Kreikan jälkeen. Vertailumaihin (Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Irlantiin, Itävaltaan ja Sveitsiin) verrattuna Suomi pitää peräpäätä lähes kaikilla käytetyillä mittareilla. "Vaikka suomalaiset tutkimuslaitokset, erityisesti VTT, ovat pärjänneet verrattain hyvin, suomalaisyliopistot ovat pärjänneet selvästi huonommin", kirjoitetaan keskeisissä havainnoissa.

Mutta ovatko ne pärjänneet huonosti? Luvut ovat lukuja, mutta mitä niiden taakse kätkeytyy? Mitä jos yksi rahoitettu projekti keksisikin sen läpimurtoteknologian, jota tarvitsemme hallitaksemme ilmastonmuutoksen? Onko tällöin oikein puhua heikosta onnistumisesta, vain koska muut hakemukset eivät ole menneet läpi?

Mitä tarkoitetaan onnistumisprosentilla?

Tässä raportissa mainitaan usein yleisesti käytössä olevaa termiä "onnistumisprosentti" (success rate), joka on laskettu karkeasti jakamalla suomalaisten hyväksytyt osallistumiset hankkeisiin kaikilla suomalaisten osallistumisilla hakemuksiin. Suomen onnistumisprosentti on 14,6, joka on noin prosenttiyksikön EU-maiden onnistumisprosentin alapuolella.

Onnistumisprosentti ja tilastot tässä raportissa tarkastelevat panostuksia eivätkä ota kantaa tuloksiin tai vaikuttavuuteen. Ne eivät siis kerro mitään itse projekteista, suomalaisten osuudesta niihin tai projektien vaikutuksesta. Tämä onnistumisprosentti ei siis kerro mitään siitä, että suomalainen tutkimus ja innovaatiot olisivat jotenkin huonompia kuin muiden maiden. EU-tasolla kilpailu on kovaa ja vain kovimmat pärjäävät, joten myös kovaa hakuaktiivisuutta tulisi nostaa positiivisesti esille.

Miten kansainvälisen tutkimuksen ja innovaation onnistumista tulisi mitata?

Onnistumisprosentti on vain yksi käytössä oleva mittari ja debattia siitä, mitkä ovat tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tulokset, mittarit ja vaikuttavuus, on käyty jo vuosikymmeniä. Ennen kuin voimme alkaa analysoimaan projektien tuloksia, tulisi määrittää mitä pidetään "tuloksena". Lisäksi moni Horisontti 2020 -projekti on vielä käynnissä.

Yritysmaailma on pikkuhiljaa siirtymässä ajatusmalliin, että yrityksen arvo mitataan jollain muulla kuin yrityksen tuloksella. Työelämässä vilisevät sanat vaikuttavuus ja merkityksellisyys. Tulevassa EU:n tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelmassa iso siivu rahoituksesta tullaan todennäköisesti antamaan niille, jotka yrittävät ratkaista sen mainitun ilmastonmuutoksen, vaikkapa vetyteknologian avulla. Näissä tapauksissa, loppuuko onnistuminen siihen, kun varmistetaan rahoitus ja resurssit, vai alkaako se vasta siitä?

Lopuksi, julkaistu tilastokatsaus on ainutlaatuinen sukellus Horisontti 2020 -ohjelmaan suomalaisten osalta, mutta tarjoaa lukuja vain yhdestä näkökulmasta. Olemme kuitenkin nostaneet tilastokatsaukseen muutaman case-esimerkin antaaksemme vilauksen tulosten vaikuttavuudesta.

Laajempi osallistumisen katsaus sekä tulosten ja vaikuttavuuden analyysi vaatisivat huomattavan määrän resursseja, rahoitusta, osaamista ja aikajännettä. Tämä jääköön seuraavan katsauksen aiheeksi.

Tutustu tilastokatsaukseen.