Siirry sisältöön
Case 17.04.2019

Hyttysansalla malariaa vastaan

Hyttysten levittämään malariaan kuolee puoli miljoonaa ihmistä joka vuosi. Helsingin yliopiston tutkimusryhmä pyrkii estämään taudin leviämistä BEAM-hankkeessa kehittämällään ELMO-hyttysansalla. Kyseessä on kaksikerroksinen verkko, joka huijaa hyttyset kerrosten väliin. Verkko on todettu toimivaksi sekä laboratoriossa että kenttäoloissa Tansaniassa. Seuraavaksi on edessä laajemmat kenttäkokeet sekä tuotteistaminen.
Lisätietoja
Seppo Meri

Professor of Immunology, Chief Physician
+ 358 50 581 2462
seppo.meri (at) helsinki.fi

Kuva: Tutkija, dosentti Ayman Khattab esittelee hyttysiä verkon takana

Kun malariaa lähdetään torjumaan hyttysansalla, tarvitaan tutkimuksiin joustavaa rahoitusta ilman byrokratiaa. Aikatauluista ei voi niin vain suomalaisittain sopia, sillä Afrikassa on sadekausi vain kaksi kertaa vuodessa: ensin keväällä ja sitten syksyllä. Toiseksi pitää rekrytoida paikallisia ihmisiä ja on monta muutakin seikkaa, mitkä pitää saada kuntoon ennen kenttäkoetta. Immunologian professori Seppo Meri on nyt saanut neljän vuoden rahoituksen Jane ja Aatos Erkon rahastosta. Se on hyvää jatkoa Business Finlandin BEAM-rahoitukselle, joka on mahdollistanut konseptin kehittämistä ja ensimmäiset kenttäkokeet Pohjois-Tansaniassa. BEAM-ohjelman tavoite on parantaa yritysten kasvun edellytyksiä voimakkaasti kasvavilla kehittyvillä markkinoilla. Hyttysansa on syntynyt tutkimushankkeessa. Ennen BEAM-projektia tutkijoilla oli Business Finlandin TUTLI-rahoitus, jossa valmisteltiin idean kaupallistamista. Malarian taltuttamiseksi on siis muutamaksi vuodeksi tutkimusrahaa ja yritysten kiinnostus herätetty.

Kenttäkokeet Afrikassa ja paikalliset kumppanit avainasemassa

"Kolme kenttäkoetta kontrolloiduissa oloissa on tehty ja verkot toimivat", kertoo Seppo Meri. Hän lisää, että seuraava vaihe on tehdä kokeet luonnollisessa ympäristössä, afrikkalaisessa kylässä. Tavoite ei ole vain vähentää malariahyttysten määrää, vaan vähentää malariaan sairastuneiden määrää. Malaria leviää Anopheles-hyttysten välittämänä. Taudin vakavinta muotoa aiheuttaa Plasmodium falciparum -loinen, joka myös on malarian tavallisin aiheuttaja.

Meri kertoo: "kuudessa testitalossa vaihdeltiin erilaisia verkkoja ja erilaisia asetelmia. Näin seulottiin esiin toimivimmat ratkaisut, joilla estettiin hyttysten pääsy taloihin." Kenttäkokeiden taustalla olivat jo aiemmin tieteellisessä artikkelissa julkaistut tulokset, joissa verrattiin eri verkkotyyppejä. Kokeet tehtiin tuulitunnelissa, jossa oli hyttyshoukutin ja verkko välissä ennen houkutinta.

Alun perin idea koko asiaan tuli kirurgi Mikko Aallolta, joka on työskennellyt yli 30 vuotta Afrikassa. Nykyisin hän työskentelee Somaliassa. Aalto oli kyllästynyt joka iltaiseen hyttysten hyökkäykseen ikkunaverkkoja kohti. Hänelle oli tullut mieleen ajatus ansaverkosta, jota hän kävi esittelemässä kollegoilleen. Ideaan ei heti tartuttu, mutta se jäi kytemään tutkijoiden ajatuksiin. Malaria on sen verran vaarallinen vihollinen ihmisille, että asiaa kannatti kokeilla. Meilahden Haartman-instituutissa pidettiin ideapalaveri, jonka tuloksena suunniteltiin verkkojen eri prototyyppejä.

Tampereen teknillinen yliopisto oli mukana hankkeessa. Materiaalitutkijat selvittivät verkkojen teollisia valmistusvaihtoehtoja. Ansassa on kaksi verkkoa: sisäpuolella on läpäisemätön verkko ja ulkopuolella puoliläpäisevä verkko. Hyttyset eivät osaa palata takaisin puoliläpäisevästä verkosta, sillä ne eivät hahmota siinä olevia pieniä reikiä. Lopullisesti parhaiten toimivan verkon konsepti ei ollut tutkijoille heti selvää, vaan se vaati hyttysten toiminnan tarkempaa seurantaa ja tarkkoja testauksia tuulitunnelissa. Vasta sen jälkeen hyttysten intuitiivista käyttäytymistä pystyttiin ymmärtämään paremmin.

Kokeita malaria-alueilla pitää jatkaa. Meri kertoo: "Monesta maasta, kuten Gambiasta, Malista, Tansaniasta ja Beninistä on tullut tarjouksia, mutta todennäköisesti päädymme jatkamaan tutkimuksiamme Tansaniassa Muhezan-alueella, sillä siellä tutkimusasetelma on parhaimmassa valmiustilassa."

On vaativa järjestely verkottaa kokonainen kylä ja löytää sille vertailukelpoinen kontrollikylä, joissa tutkimukset voidaan tehdä. Tämä vaatii hyvää yhteistyötä kyläläisten ja paikallisten viranomaisten kanssa. Siksi tutkimukseen liittyvät myös käyttäytymistieteelliset ja kulttuuriset aspektit. Maailman terveysjärjestö (WHO) asettaa vaatimukset, sillä se käsittelee malariantorjuntamenetelmien ideat ja tulokset omissa hyttystorjuntaan keskittyvän VCAG-ryhmän (Vector Control Advisory Group) kokouksissaan. Portaita hyväksyntään on neljä ja nyt ollaan siirtymässä numeroon kolme. Viimeinen vaihe on, että jokin kokonainen valtio osallistuu kokeeseen. Kokeiden tarkoituksena on vähentää merkittävästi malarian esiintyvyyttä.

"Projektin tarkoituksena on rekrytoida paikallisia henkilöitä ja pienyrityksiä verkkojen kokoamiseen ja asentamiseen. Suomessa tehtyjä komponentteja voidaan koota verkoiksi paikan päällä Afrikassa, ja asentaa ne paikoilleen ikkunoiden kehyksiin. Projektissa on ollut kumppanina kolme-neljä suomalaista yritystä", Meri kertoo.

Hyttysien käytöstä on ymmärrettävä

Hyttysiä on ymmärrettävä, jotta projekti varmasti onnistuisi. Meri miettii sitä, missä määrin hyttyset pystyvät muistamaan kokemuksiaan, ja etenkin sitä, osaavatko ne viestiä. Tutkimusten mukaan hyttynen osaa varoa sitä ihmistä, joka on yrittänyt listiä sen.

Vain naarashyttyset imevät ihmisten verta, ja vain ne inisevät (ääni tulee siipien värinästä). Koiraat liikkuvat parvina ja naaraat syöksyvät parveen löytääkseen sieltä kumppanin. Naaras käyttää saamaansa verta hedelmöitettyjen munien kasvatukseen ja munii veteen. Naaras elää noin 100 vuorokautta ja voi munia useampia pesueita elämänsä aikana. Yhteen pesueeseen kuuluu noin 200 munaa.

Kun hyttynen on imukärsällään imemässä ihmisestä verta, se ruiskuttaa pistoskohtaan sylkeään. Sylki estää veren hyytymistä imukanavassa ja hyttysen suolessa. Syljen mukana hyttynen voi siirtää ihmiseen malarialoisen, viruksia tai muun haitan.

Kehitetyillä verkoilla hyttyset saadaan kiinni. Hämärän tultua sisätiloissa oleva ihminen houkuttelee malariahyttysiä sisään. Ne pääsevät läpi ensimmäisestä verkosta, mutta törmäävät toiseen verkkoon ja yrittävät palata. Hyttyset eivät kuitenkaan osaa lentää verkon läpi väärältä puolelta, ja jäävät siten ansaan. Tämä antaa tutkijoille myös mahdollisuuden kerätä hyttysiä ja tutkia onko niissä malariaa, ja jos niin mitä malarialajia. Myös hyttysen laji voidaan määrittää ja se, mitä muita taudinaiheuttajia ne kantavat.

Lopuksi kysyn, miten ansaverkoista saa liiketoimintaa. Meri vastaa ja kertoo, että pallo on nyt yrityksillä ja että on tuotteistamisen paikka? Mahdollisuuksia on monia. Verkkojen ekologisia materiaaleja ja komponentteja voidaan valmistaa Suomessa. Samoilla periaatteilla voidaan valmistaa vaikka lampunvarjostimia. "Itse metsästän maalla kärpäset pyydyksiin saunasta ja vanhasta navetasta, joihin niitä tunkee hirsien väleistä lämpimän tultua."

 

Teksti ja kuva: Saila Seppo