EU-projektin koordinointia ei kannata vältellä, jos haluaa vaikuttaa
EU:n puiteohjelmat tarjoavat monipuolisen alustan kansainväliseen yhteistyöhön ja ainutlaatuisen kanavan kansainvälistymiseen. Suomalaiset ovatkin lähteneet hyvin hankkeisiin mukaan, ja tukia on kotiutettu nousujohteisesti.
Jostain syystä EU-hankkeiden, erityisesti isojen sellaisten, koordinointivastuun ottamista on vältelty, ja suomalaiset tahot ovat mieluummin osallistuneet hankkeisiin tavallisina jäseninä. On toki totta, että hankkeiden koordinoinnin mukana tulee päävastuu myös niiden valmistelusta ja aikanaan hankearjen pyörittämisestä, tavoitteiden saavuttamisesta ja luvattujen toimitteiden valmistumisesta. Kaikki tämä koetaan usein ylimääräisenä hallinnollisena kuormana tai rasitteena, josta ei koordinoivalle taholle koidu muuta kuin vaivaa ilman vastaavaa hyötyä.
Uskaltaisin oman koordinaattorikokemukseni perusteella väittää toisin. Kuudennen puiteohjelman alussa tietoliikennesektori työsti 4G-esistandardointia varten viiden integroidun projektin, yli 100 partnerin ja reilun 100 miljoonan euron klusterin nimeltään Wireless World Initiative (WINNER, Ambient Networks, E2R, SPICE ja MobiLife), joista kaikki saivat EU-rahoituksen vuosien 2003 ja 2008 välillä; lisäksi projektiklusteria koordinoitiin MOCCA- ja eMobility-hankkeiden (sittemmin 5G-PPP) kautta. Itse koordinoin Nokia-vetoista MobiLife-sovellusprojektikokonaisuutta, jossa oli 21 partneria yhdeksästä eri maasta.
Koordinaattori voi proaktiivisella työllään ohjata laivaa paljolti järkeväksi katsomaansa suuntaan ja saada tarvittavan ylimääräisen työn vastapainoksi sellaista vaikuttavuushyötyä, jota ei voi rahalla ostaa.
MobiLife-hankkeen valmistelu ja koordinointi ei ollut kaikkein helpoin urakka: jouduimme hakemaan rahoitusta kahdesta eri puiteohjelman hausta, projektin aikana oli erilaisia toimitteita toista sataa, ja muiden klusteriprojektien kanssa tehtävä valmistelun ja projektipyörityksen koordinointi vaati paljon ylimääräistä työtä. Koordinaattorina EU-hankkeista voi oman kokemukseni perusteella saada kuitenkin merkittävästi enemmän irti kuin rivijäsenenä: valmistelussa ja projektin pyörittämisessä koordinaattori voi proaktiivisella työllään ohjata laivaa paljolti järkeväksi katsomaansa suuntaan ja saada tarvittavan ylimääräisen työn vastapainoksi sellaista vaikuttavuushyötyä, jota ei voi rahalla ostaa. Lisäksi koordinaatiotyön kautta saa luotua vahvat yhteistyö- ja ystävyyssuhteet moniin toimijoihin, joista on hyötyä ja iloa niin liiketoiminnallisessa kuin henkilökohtaisessa mielessäkin.
Suosittelen ottamaan koordinaatiohaasteen vastaan, jos haluat vaikuttaa. Se vaatii tavallista projektiosallistumista enemmän, mutta strategisesti valmistellusta ja tavoitteellisesti vedetystä projektista syntyvät hyödyt ovat vastaavasti paljon suuremmat.
Vaikka MobiLife-projektin aloituksesta on jo 20 vuotta aikaa, olen edelleen vähintään vuosittain yhteydessä monien projektipartnerien kollegoiden kanssa – esimerkkinä oheisen kuvan kohtaaminen vuoden 2019 Mobile World Congressissa Barcelonassa saksalaisen Fraunhofer Fokuksen (vastasi MobiLifessa arkkitehtuurityöpaketista) Stephan Steglichin (vasemmalla) ja Stefan Arbanowskin (oikealla) kanssa.
Kuva: Mika Klemettinen