Tekstiilialan kiertotalous vahvistuu — ensin on avattava pullonkaulat

Kiinnostus kiertotalouteen heräsi Huhtamäellä jo lama-aikana, 1990-luvulla lapsuuden kodissa. Perhe kiersi kirpputoreilla, joista myös ostettiin kierrätettyjä vaatteita ja tavaroita. Jos tietokoneen näppäimistöstä irtosi nappi, uutta ei tietenkään hankittu, vaan rikkoutunut nappi korjautettiin.

– Kun kiertotalouteen tulee henkilökohtainen kosketus, aihe alkaa kiinnostaa aivan eri tavalla. Jollain herätys voi tulla myös omien lasten kautta, kuten EU-kollegani kertoi.

Huhtamäki näkyy, kuuluu ja puhuu kiertotaloudesta kaikkialla, sillä hän toimii myös Euroopan unionin ilmastolähettiläänä. Euroopan komissiolla on useita lähettiläitä, mutta kiertotaloudessa vain Huhtamäki. Tehtävässään hän on tuo esille kiertotalouden faktoja ja mahdollisuuksia julkiseen talouteen, oppilaitoksiin sekä yrityksille.

Suomi edelläkävijä kierrätysvaatebisneksessä ja pullonpalautuksessa

Suomi on second hand -vaatebisneksessä Euroopassa kakkonen. Alan markkinajohtaja on Puola. Sen sijaan muilla kiertotalouden aloilla olemme Euroopan heikoimpia yhdessä Bulgarian kanssa. Kun Euroopassa kierrätetään 12,5 prosenttia, Suomessa luku on 5.

Suomessa on toki kierrätyksen menestystarina: pullonpalautus. Panttijärjestelmä ja pullonpalautus aloitettiin noin 30 vuotta sitten, ja sitä on kehitetty matkan varrella muun muassa PET-järjestelmällä. Kierrätysaste on tänään peräti 90 prosenttia.

– Tässä olemme maailman ykkösiä. Systeemiä on kehitetty pitkäjänteisesti ja siinä on mukana sekä yhteiskunta että kansalaiset. Järjestelmää näet tuetaan Suomessa verotuksella, meillä on automaatit ja ihmiset ovat oppineet viemään pullot kauppoihin, Huhtamäki summaa.

Asenteet kierrätykseen alkavat olla kohdillaan. Nuoret ovat entistä innokkaampia kiertotalouden suosijia, ja vanhempi ikäpolvikin suhtautuu asiaan entistä myönteisemmin.

– Yhteiskunnan tukea kuitenkin tarvitaan, ja on ollut hienoa nähdä, että Business Finlandin kiertotaloudelle suunnatut tuet ovat moninkertaistuneet.

Yritykset kuitenkin investoivat kiertotalouteen niukasti, eivätkä yhteiskunnalliset rakenteet tue alaa. Huhtamäen mukaan investoinnit kasvaisivat, mikäli kiertotaloutta tuettaisiin talouspoliittisesti. Nyt esimerkiksi kierrätetystä vaatteesta joudutaan Suomessa maksamaan arvonlisävero tuplasti: sekä uutena että kierrätettynä.

Kansallinen vaatekierrätys peittoaa kansainvälisen

Vaatteet ovat muuttuneet lyhytikäisemmiksi ja edullisemmiksi. Suomalaiset ostavat vuodessa keskimäärin 38 vaatetta ja käyttävät rahaa yhteen vaatteeseen keskimäärin 17,50 euroa. Jos ostamme laadukkaampia vaatteita, ne toki maksavat vähän enemmän, mutta kestävät kauemmin. Ja kun kierrätämme laadukkaat vaatteemme, syntyy tuloa kansantalouteen ja kauppatase oikenee.

On nähtävä myös kansainvälisen ja paikallisen kiertotalouden erot. Kun kolmen euron paita lennätetään vaikkapa Puolasta Suomeen, se ei enää ole kovin kestävää bisnestä verrattuna lähiseudulta tulleeseen t-paitaan.

– Kun ajatellaan maailman eri kolkista lennätettäviä vaatteita, luvut ovat hämmentäviä. Suomeen on Tullin tilastojen mukaan esimerkiksi lennätetty kaksi miljoonaa päähinettä, kun meitä suomalaisia on noin kuusi miljoonaa. Yhteensä maahamme lähetetään vuodessa 28 miljoonaa kiinalaista, alle 150 euron arvoista krääsäpakettia.

Kierrätysvaatebisneksessä tehdään myös innovaatioita. Esimerkiksi Emmy Clothingin suurin ajatusmuutos ja innovaatio Huhtamäen aikana oli kierrätysvaatteiden pilotointi S-ketjuun.

– Pilotointi tehtiin kolme vuotta sitten Tampereen Sokoksella. Vaatteet jaettiin brändeittäin ja tietojärjestelmät ajantasaistettiin. Vastaanotto oli tosi myönteinen. Sittemmin myyntipaikkoja on lisätty myös Helsingin ja Turun Sokos-liikkeisiin, Huhtamäki kertoo.

Ajatusvinoutumia ja teknisiä esteitä

Kierrätysvaatteiden uudelleenkäytössä on kuitenkin erilaisia haasteita. Kaikista vaatteiden kuiduista 57 prosenttia on polyesteriä eli muovia. Jos polyesteri on yhdistetty puuvillaan tai elastaaniin, vaatetta ei pystytä prosessoimaan eli se ei kelpaa tekstiilien kierrätysmateriaaliksi.

Maailmassa valmistetaan vuosittain 100 miljardia vaatekappaletta, joista joka kolmas jää myymättä. Vaatteet kokevat myös sosiaalisia kuolemia eli jäävät lojumaan kaappiin, jos muoti niin sanoo.

– Hirvittävää hukkaa näkyy esimerkiksi Chilessä, jossa tekstiilivuoret siintävät avaruuteen asti. Onneksi muotibisneksessä on myös kasvava määrä toimijoita, jotka valmistavat ajatonta ja kestävää, Huhtamäki iloitsee.

Meillä on myös sisäänrakennettuja kasvatuksellisia haasteita. Suomalaisella lapsella on keskimäärin 238 lelua, joita tulee lahjoina ja joilla on palkittu esimerkiksi kiltteyttä ja ties mitä. Osa leluista on sähkökäyttöisiä, jolloin vaikkapa tikkukaramelli on saatu pyörimään.

– Voidaan kysyä, miksi opetamme lapsemme valtavaan tavarapaljouteen, mihin lapset tarvitsevat sähköä ja miksi käytämme niukkoja luonnonvaroja ja mineraaleja holtittomasti.

Asenteissakin voi olla muutoksen varaa: petivaatteita ei juurikaan haluta ostaa käytettynä, mutta toisaalta hotelliin pestyihin lakanoihin kelpaa mennä.

Kierrätysbisneksessä erityisen tärkeää on ajoitus. Vuosittain elokuussa esimerkiksi Helsingissä 20 000 opiskelijaa muuttaa uuteen kotiinsa ja hankkii käytettyjä tavaroita. Markkinat eivät kykene vastaamaan kysyntään, kun vuosikelloajattelua ja sesonkeja ei ole sisäistetty.

Vaatteiden kiertotaloudella miljardit jäävät Suomeen

Jos halutaan edistää kiertotaloutta ja tehdä siitä bisnestä, tarvitaan käyttäytymisen ja markkinoiden rakenteiden muutosta sekä pitkäjänteisyyttä. Olemme vielä kiertotalouden alkuvaiheessa, ja muutos voi viedä jopa vuosikymmeniä.

Suomessa ei ole tehty taloudellista arviointia, mutta Englannissa on. Paikallinen tilastokeskus ja Barclay’s Payments ovat tutkimuksessaan vuonna 2022 todenneet, että second hand -kauppa on tuonut maahan lähes 50 000 työpaikkaa ja 7 miljardia puntaa arvonlisää.

Suomen talouden verrannolla se tarkoittaa meillä lähes 5 000:tä työpaikkaa sekä 600–700 miljoonaa taloudellista arvonlisää.

– Second hand -toiminta synnyttää taloudellista hyvinvointia ja kiertotaloutta, mikä valitettavasti ei näy tilastoissa eikä bruttokansantuotteessa. Tämä tarkoittaa rahassa noin miljardin euron tuottoja käytetyn tavaran kaupassa eli bruttokansantuotteessa 0,3 prosentin osuutta.

Vaatteiden kiertotaloudella voidaan korvata tuontia, jolloin miljardit jäävät Suomeen. Myös kiertotaloustyötä pitäisi Huhtamäen mukaan edistää, sillä se tuo meille työtä, arvonlisä- ja yhteisöveroa. Meillä esimerkiksi huonekalun korjaamisesta ei saa kotitalousvähennystä, mutta uuden huonekalun kokoamispalvelusta vähennyksen voi tehdä. Suomessa on puutetta myös ammattilaisista, jotka osaavat korjata tuotteita.

– Ruotsissa ollaan jo pidemmällä, sillä siellä korjauspalvelujen arvonlisävero on jo puolitettu, Huhtamäki muistuttaa.

Yritysten kannattaa katsoa pitkälle tulevaisuuteen

Kierrätysbisnekselle on tilausta, sillä luonnonvarat vähenevät ja logistiikkakustannukset nousevat. Tuotteiden volyymit tulevat laskemaan ja elinkaaret pidentymään.

Tulevaisuudessa kiertotalouden ostovoima kasvaa, kun Z-sukupolvi (1997–2012 syntyneet) vaurastuu. Jo nyt vaatebisnesyrittäjien määrä on kasvanut merkittävästi sekä verkossa että kivijalkakaupoissa.

– Kun katsomme maailmaa 10–20 vuotta eteenpäin, kierrätysbisneksellä on kilpailuetu, jonka toivon yritystemme näkevän. Pitää siis seurata maailman muutosta ja asemoida bisnes sen mukaan. Pelkkä seuraavaan kvartaaliin tuijottaminen ei riitä, Huhtamäki vinkkaa.

Business Finland on tarttunut kuluttajabrändejä koskevaan kiertotalouden pullonkaulaan

Kiertotalouden osuus kaikesta Business Finlandin rahoittamasta innovaatiotoiminnasta vuosina 2023–2024 oli 15 prosentin luokkaa. Näinä vuosina kiertotalouden ratkaisuille on myönnetty rahoitusta yli 200 miljoonaa euroa. Kuluttajabrändien osuus tästä oli vain muutama prosentti.

– Tässä on selkeä pullonkaula, kommentoi kuluttajaliiketoiminnan asiantuntija Anne Rahikainen Business Finlandista. EU-säädökset pakottavat yritykset uudistumaan kestävästi, joten kyseessä ei ole ainoastaan tahtotila. Rahoitamme kuluttajaliiketoiminnan kestävää kehitystä tukevien kiertotalouspalvelujen ja -ratkaisujen kehittämistä yhtä lailla kuin teknologiasia ratkaisuja. Vuonna 2027 voimaan tuleva asetus digitaalisesta tuotepassista, jonka avulla yritykset voivat tarjota ostajalle tietoa raaka-aineiden alkuperästä, ympäristövaikutuksista, elinkaaresta ja lopputuotteen kierrätyksestä.

Haluatko lähteä mukaan kehittämään kiertotalouden ratkaisuja?

Jos yrityksellänne on Business Finlandissa yhteyshenkilö, keskustele asiasta hänen kanssaan tai aloita matkasi kirjautumalla My Business Finland -palveluun, joka tarjoaa yrityksellenne parhaiten sopivat kasvun ja kansainvälistymisen palvelut yhdessä paikassa.

Kirjaudu My Business Finland -palveluun