Kohti kestävämpää TKI-politiikkaa

Suomen innovaatiopolitiikka juontaa juurensa kuitenkin jo 1980-luvulle, kun Teknologian kehittämiskeskus Tekes (1983) ja Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (1987) perustettiin.

Vielä 20–30 vuotta sitten Suomi nojautui vahvasti innovaatiojärjestelmäajatteluun. Kuuluimme innovaatiopolitikan johtaviin maihin. Kuitenkin 2010-luvulla innovaatio-orientaatio väheni. Samalla Tekesistä tuli Business Finland, joka suuntautui enemmän vienninedistämiseen.

Tällä hetkellä Tutkimus- ja innovaationeuvosto (TIN) johtaa prosessia, joka uudistaa Suomen tutkimus- ja innovaatiostrategiaa tavalla, joka vastaa nykyajan tarpeita ja siihen liittyviä paineita. TKI-politiikalle ehdotettujen strategisten valintojen aihiot sisältävät poikkileikkaavina aspekteina TKI-järjestelmän riskinottokyvyn lisäämistä sekä investointien houkuttelua, datan ja datapohjaisen arvonluonnin sekä resilienssin.

Teemakohtaisia valintoja ovat murrosteknologiat, kaksoiskäyttö ja puolustus, terveys ja hyvinvointi, ilmasto, ympäristö ja arktinen ulottuvuus.

Geopolitiikka vaikuttaa myös innovaatioympäristöön

Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Business Finlandin rahoittama CIPGeS-tutkimushanke tarkastelee vuosien 2025–2026 aikana sitä, kuinka muuttuva geopoliittinen konteksti ja turvallisuuden kehityskulut liittyvät Suomen innovaatioympäristöön.

Lisäksi selvitämme uudenlaisen haastelähtöisen innovaatiopolitiikan kehitystä. Tällä tarkoitamme sitä kehitystä, jossa innovaatiopolitiikan yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi otetaan kestävyyssiirtymien tarve. Prosesseissa sovelletaan systeemisiä lähestymistapoja, kuten esimerkiksi missiolähtöistä tai transformatiivista innovaatiopolitiikkaa.

Haastelähtöisellä politiikalla on tiettyjä ulottuvuuksia, jotka eroavat perinteisestä T&K-lähtöisestä tai innovaatiojärjestelmälähtöisestä politiikasta:

• Suuriin globaaleihin haasteisiin vastaaminen, esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden huomioiminen.
• Horisontaalit ja eri hallinnonaloja poikkileikkaavat kokonaisuudet, jotka tukevat kestävien innovaatioiden luomista ja kestämättömien sosioteknisten järjestelmien alasajoa.
• Kokeilutoiminta syväoppimisen kautta. Teknisen oppimisen lisäksi tarvitaan myös markkina- ja politiikkaoppimista sekä vakiintuneista käytännöistä poisoppimista.
• Inklusiivisuus, joka ottaa mukaan myös epätavalliset innovaatiotoimijat ja yhteiskunnan marginaalisemmat ryhmät sekä huomioi alueelliset erot.

Vaikka tiedepolitiikan alkuperä toisen maailmansodan jälkeen oli vahvasti yhteydessä rauhanrakentamiseen ja vakauteen, turvallisuus ja geopolitiikka ovat jääneet vähemmälle huomiolle innovaatiopolitiikan teossa.

Hankkeessa turvallisuus ei tarkoita ainoastaan kovaa turvallisuutta, maanpuolustusta ja geopoliittisten riskien huomioimista. Se on myös psykologista ja ekologista resilienssiä. Demokraattinen ja inklusiivinen päätöksenteko parantaa ihmisten hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta.

Muutos on nopeaa

Tämän pohjalta haluamme esittää huomioita Suomen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan (STI) uusista strategisista suunnitelmista. Tarkastelemme ehdotuksia erityisesti haastelähtöisen innovaatiopolitiikan ja turvallisuuden näkökulmista.

1. Ehdotukset antavat mahdollisuuksia suuntaavuuden määrittämiselle myrskyisässä maailmassa. TINin ehdotukset tarvitsevat kuitenkin tuekseen tarkempia visioita – jotka voisivat keskittyä esimerkiksi kestämättömien teknologioiden ja käytäntöjen vähittäiseen alasajoon teknologisten, sosiaalisten ja poliittisten innovaatioiden avulla. Visiota luovaa ja disruptiivista innovaatiopolitiikkaa ei tule rajoittaa mahdollisten turvallisuus- tai geopoliittisten riskien perusteella. Sen tulisi kuitenkin sisältää ennakointia ja muita analyyttisia harjoituksia, joilla havaitaan mahdollisia riskejä. Ne tulee hallita, ennen kuin tiettyjä innovaatioita otetaan laajemmin käyttöön.

2. Maailma on monimutkaistunut lyhyessä ajassa. Datalähtöiset teknologiat ja tekoäly yleistyvät samalla, kun ilmastonmuutos ja luontokato kiihtyvät. Se tarkoittaa sitä, että horisontaalisille (innovaatio)politiikkakokonaisuuksille on suurempi tarve. Niiden tulee sovittaa yhteen eri politiikkatavoitteita (kilpailukyky, resilienssi, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, luonnonsuojelu) ja luomaan ohjauskeinoyhdistelmiä, joka vastaa tätä tarvetta.

Nyt tarvitaan entistä vahvempaa osallistumista arktisen alueen toimijoilta sekä kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuden asiantuntijoilta, yhdessä ilmastonmuutoksen, ympäristön ja terveyssektorin toimijoiden kanssa. Tämä ei ole helppo tehtävä. Suomi voi hyödyntää aiempaa kokemusta poikkihallinnollisesta koordinaatiosta ja politiikkatoimista sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Se voi toimia perustana uudenlaisen osaamisen rakentamiselle julkisessa hallinnossa.

3. Kokeilutoiminnalla on keskeinen rooli. Tämä korostuu uudessa monimutkaisessa tilanteessa ja politiikan uudistustarpeiden myötä. On olemassa runsaasti tutkimusnäyttöä kokeilujen hyödyllisestä roolista kestävyyssiirtymissä, mukaan lukien kokemukset murrosareenoista, elävistä laboratorioista (living labs) ja kokeilevasta julkishallinnosta. Tällaisia kokemuksia voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi datan ja resilienssin osalta. TINin ehdotus tunnistaa sosiaalisten innovaatioiden ja yhteiskuntatieteiden tärkeän roolin, joita voidaan hyödyntää kokeilutoiminnassa.

4. Inklusiivisuutta on korostettu haastelähtöisessä innovaatiopolitiikassa. Se voidaan nähdä paitsi osallistavampina politiikkaprosesseina, myös ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisenä. TINin ehdotuksia sosiaalisista innovaatioista, arktisista kysymyksistä ja epätavallisten innovaatiotoimijoiden osallistumisesta tulisi edistää.

Kansalaisjärjestöjen, ulkopoliittisten ajatushautomoiden, peruskoulujen, lukioiden ja saamelaisyhteisöjen tyyppiset toimijat voivat tuoda uusia hedelmällisiä näkökulmia innovaatiopolitiikkaan. Lisäksi on tärkeää huomioida alueelliset erot inklusiivisuuden, innovointikyvykkyyksien ja painopisteiden suhteen.

Haasteet voivat vaikuttaa yhteistyöhön

TINin ehdotukset ovat erittäin tervetulleita ja valinnat ottavat huomioon tämän aikakauden haasteet. Suurin niistä liittyy tieteiden ja innovaatioiden luonteeseen. Kuinka säilyttää avoimuus ja kansainvälinen yhteistyö, mutta olla entistä ennakoivampi. Erilaisiin geopoliittisiin ja turvallisuuteen liittyviin riskeihin pitää varautua.

Nämä haasteet voivat vaikuttaa myös yhteistyöhön. Ketkä toimijat saavat rahoittaa TKI-toimintaa Suomessa, ja kenen kanssa teemme yhteistyötä tieteessä ja innovaatioprosesseissa.

Etsimällä rohkeasti ja avoimesti uutta lähestymistapaa Suomen TKI-politiikkaan, kuten TIN:n avauksesta ilmenee, voimme pyrkiä olemaan edelläkävijöitä kehittämässä STI-politiikan uutta vaihetta.

Uuden vaiheen tulee ottaa huomioon kilpailukyky, ilmastonmuutos ja resilienssi EU:n uuden kilpailukykykompassin siivittämänä.

Paula Kivimaa on tutkimusprofessori Suomen ympäristökeskuksessa ja johtaa Business Finlandin rahoittamaa CIPGeS-tutkimushanketta. Jari Hyvärinen vastaa Business Finlandissa vaikuttavuusarvioinnista