Radikaaleja innovaatioita tarvitaan, mutta ne eivät synny käskemällä

Suomen talouskasvun pitäisi rakentua yhä enemmän sellaisten radikaalien innovaatioiden varaan, jotka haastavat ja uudistavat nykyisiä tuotteita, palveluja ja liiketoimintamalleja. Ne muuttavat kokonaisia markkinoita ja toimialoja, kuten Nokian kännykät, Koneen hissit, Polarin sykemittarit, Supercellin pelit tai Ouran älysormus ovat osoittaneet.

Juuri tällaiset menestystarinat nostaisivat meidät uusille huipuille, luovat pysyvää kilpailuetua ja kasvun mahdollisuuksia – sitä, mitä Suomi kipeästi tarvitsee nyt ja myös tulevaisuudessa. 

On rohkaisevaa, että innovaatiopolitiikkamme on heräämässä uudella tavalla pitkään jatkuneen hiljaiselon jälkeen. Parlamentaarinen yhteisymmärrys tutkimus- ja kehitysrahoituksen sekä innovaatiotoiminnan välttämättömyydestä Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle taloudelle on elintärkeä askel. Kestävä kasvu ja radikaalit innovaatiot vaativat määrätietoista, pitkäjänteistä panostusta – etenkin epävarmassa maailmantaloudessa. 

Uusi T&K-laki ja siihen liittyvä monivuotinen suunnitelma ovat kiistattoman olennaisia, mutta on tärkeä muistaa, että edes radikaaleimmat innovaatiot eivät synny pelkän julkisen rahoituksen ja suunnitelmallisuuden varassa.

Innovaatiot eivät synny käskystä. Ne eivät myöskään synny vain tieteen tai viranomaispäätösten keinoin. Tarvitsemme laajempaa, rohkeampaa ymmärrystä siitä, mikä saa innovaatiot syttymään ja menestymään. 

Jo 1980-luvulta rakennettu VTT:n tietokanta merkittävistä suomalaisista innovaatioista osoittaa, että tieteen ja tutkimuksen lisäksi ratkaisevan tärkeitä ovat asiakkaiden kanssa tapahtuva vuorovaikutus, markkinanäkymä, sääntely ja monenlaiset muut tekijät.  

Tätä vahvistavat myös Suomen omat menestystarinat: Nokia rohkeni myös soveltaa muualla kehitettyä teknologiaa, teki mobiiliviestinnästä kaikkien ulottuvilla olevan ja vaikutti koko maailman tavan viestiä.

Kone sen sijaan ennakoi konehuoneettomilla hisseillään kaupungistumisen ja mullisti rakentamisen mahdollisuudet. Polar kuunteli tiiviisti käyttäjiään ja toi urheilun työkalut kaikkien ranteisiin. Oura yhdisti teknologian ja muotoilun, Supercell taas laajensi pelibrändinsä monipuoliseksi menestystarinaksi. 

Suomalainen innovaatioympäristö on vahvimmillaan silloin, kun osaamme luovasti yhdistellä erilaisia teknologioita ja aineettomia tekijöitä – osittain sattumankin kautta – oikeaan aikaan ja rohkealla otteella.

Nyt on korkea aika miettiä, miten saamme tämän mallin palvelemaan meitä entistä tehokkaammin, kun julkiset tutkimus- ja kehityspanostukset kasvavat ja toimintaympäristö haastaa yhä useammin. 

Tarvitsemme luottamusta ja pitkäjänteisyyttä, jota uusi T&K-laki ja sen monivuotinen ohjelma lupaavat elinkeinoelämälle. Tätä perustaa ei saa horjuttaa.

Tutkimus ja sen soveltaminen verkostoissa ja ekosysteemeissä, valituilla vahvuusaloillamme, on elintärkeää. Yhtä tärkeää on uskaltaa ajatella totuttujen mallien tuolle puolen, tunnistaa innovaatioiden moninaiset ajurit ja mahdollistaa kulttuuria, joka rohkaisee uteliaisuuteen ja sallii epäonnistumiset aidosti osana kehitystä. 

Tutkimusten mukaan radikaalien menestysinnovaatioiden osuus koko innovaatiopopulaatiosta on yllättävän pieni – mutta niiden vaikutus kilpailukykyyn ja kasvuun on poikkeuksellisen suuri. Siksi esimerkiksi Saksa (SprinD) ja Iso-Britannia (ARIA) ovat perustaneet itsenäisiä organisaatioita, jotka rahoittavat ennakkoluulottomasti korkeimman riskin projekteja julkisin varoin. Esikuvana toimii näissäkin Yhdysvaltain DARPA-malli, joka aikanaan innoitti myös suomalaista innovaatiopolitiikkaa. 

Nyt olisi korkea aika avartaa näkökulmaamme pelkästä tutkimus- ja kehitystoiminnasta kohti laajempaa, aineettomiin ja ei-teknologisiin tekijöihin perustuvaa ymmärrystä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rakennamme järjestelmällisesti kohtaamisia erilaisten ihmisten, ideoiden ja toimialojen välille – ja avaamme innovaatiokenttää uusille, joskus yllättävillekin toimijoille Suomessa ja kansainvälisesti.    

Radikaali innovaatio ei synny määräyksestä – ei yrityksissä, eikä pelkästään innovaatiopolitiikan keinoin. Uudet luovat yhdistelmät, epäonnistumiset ja uteliaisuus ruokkivat toisiaan. Juuri tätä vuorovaikutusta ja itseorganisoitumista myös innovaatiopolitiikan tulisi tulevaisuudessa vahvistaa.

Ehkä juuri täältä löytyy Suomen seuraava radikaali menestystarina.