Datakeskuksista rakennettava Suomelle kilpailuetu

Datakeskusten kysyntä ei synny tyhjästä. Tekoäly tulee nyt ennen näkemättömällä ryminällä, ja se tarvitsee valtavasti laskentatehoa. Samoin pilvipalvelut, teollisuuden ohjelmistot, pankkijärjestelmät, verkkokauppa, video- ja suoratoistopalvelut sekä sosiaalinen media. Datakeskus ei ole vain rakennus täynnä palvelimia, vaan keskeinen osa digitaalisen talouden tuotantokoneistoa.

Asiaa havainnollistaa pieni paradoksi: datakeskuksia vastustetaan TikTok-videolla, mutta ilman datakeskuksia ei olisi myöskään TikTokia.

Suomella on poikkeuksellisen hyvä lähtökohta. Meillä on vahva ja luotettava sähköverkko, mahdollisuus kasvattaa huomattavasti puhtaan sähkön tuotantoa, viileä ilmasto, paljon tilaa ja vakaa toimintaympäristö. Datakeskusten jäähdytys on täällä edullisempaa kuin monessa muussa paikassa, ja sähköjärjestelmämme pystyy ottamaan vastaan paljon uutta tuotantoa sekä kehittymään.

Olisi todella lyhytnäköistä jättäytyä sivuun tästä investointiaallosta, mutta yhtä lyhytnäköistä olisi tyytyä siihen, että myymme vain tontteja ja sähköä.

Suomen pitää tavoitella tilannetta, jossa sekä datakeskukset että muu uusi ja nykyinen teollisuus voivat kasvaa. Se tarkoittaa, että samalla kun sähkön kulutus kasvaa, rakennamme lisää tuotantoa, vahvistamme sähköverkkoa ja lisäämme varastointia ja joustoa. Tuulivoiman lisäksi tarvitsemme myös paljon uutta säästä riippumatonta tuotantoa, sekä perus- että säätövoimaa.

Potentiaalia on paljon. Suomessa on tilaa kasvattaa puhtaan sähkön tuotantoa sekä maalla että merellä. Jos myös Itä-Suomen tuulivoiman rakentamisen esteisiin löydetään ratkaisuja, mahdollisuudet kasvavat edelleen merkittävästi.

Myös Itämeri tarjoaa huomattavan mahdollisuuden. Matalat merialueet, pitkä rannikko ja vahva sähköjärjestelmä luovat hyvän pohjan merituulivoiman kasvulle. Tämä voi olla Suomelle aivan olennainen kilpailuetu, jos osaamme kytkeä uuden sähköntuotannon teollisuuden ja digitaalisen infrastruktuurin kasvuun.

Suurilta datakeskusinvestoinneilta on perusteltua edellyttää enemmän.

Kun Suomeen tulee erittäin suuri uusi sähkönkuluttaja, tulee keskustella siitä, mitä uutta sähköntuotantoa ja infrastruktuuria sen mukana syntyy. Suurimpien investoijien pitää osallistua uuden tuotantokapasiteetin tai verkkoinfrastruktuurin nopeampaan rakentamiseen. Hukkalämpö pitää hyödyntää tehokkaasti. Datakeskusten pitää tarjota joustoa energiajärjestelmään.

Pelkkä investoinnin koko ei muutenkaan ole paras onnistumisen mittari. Tärkeämpää ja strategisesti merkittävämpää on, mitä investoinnista jää pysyvästi Suomeen.

Syntyykö tänne T&K-toimintaa? Saavatko suomalaiset yritykset, korkeakoulut ja tutkijat lisää laskentakapasiteettia? Pääsevätkö suomalaiset yritykset mukaan toimittajiksi? Rakentuuko ympärille uutta osaamista, palveluita ja vientiliiketoimintaa?

Meidän pitäisi itse asiassa puhua datakeskuksia laajemmasta datakeskustaloudesta.

Datakeskus tarvitsee jäähdytysratkaisuja, energiateknologiaa, sähköjärjestelmiä, e-podeja, UPS- ja PDU-ratkaisuja, varavoimaa, energiavarastoja, tehoelektroniikkaa, automaatiota, modulaarisia rakenteita, kyberturvallisuutta, ohjelmistoja, valvontaa ja kunnossapitoa.

Suomessa on jo yllättävän paljon tällaista osaamista ja myös komponenttivalmistusta. Sitä ei kuitenkaan vielä tunnisteta riittävän hyvin yhtenä kokonaisuutena, ja se pitäisikin kartoittaa nopeasti ja systemaattisesti.

Tämän jälkeen suomalaisia yrityksiä pitäisi auttaa aktiivisesti mukaan datakeskushankkeisiin Suomessa – ja sitä kautta globaaleille markkinoille.

Datakeskusbuumin suurin mahdollisuus Suomelle ei lopulta ole datakeskusten määrä, vaan se, että Suomeen syntyy datakeskustalous ja että suomalaiset yritykset alkavat myydä teknologiaa, komponentteja ja palveluita maailman datakeskusmarkkinalle. Tässä Business Finlandilla on selkeä tehtävä.

Maailman suurimmat hyperscalerit osaavat kyllä investoida ja ovat erittäin tervetulleita Suomeen. Meidän suurin lisäarvomme syntyy kuitenkin siitä, että saamme suomalaiset yritykset mukaan heti alusta lähtien – ensin Suomen hankkeisiin ja niiden kautta maailmanmarkkinoille.

Suomeen tuleva miljardiluokan investointi voi olla suomalaiselle teknologiayritykselle ensimmäinen referenssi, josta avautuu globaali liiketoiminta.

Näemme hankevirrastamme, että globaalit datakeskustoimijat käyvät nyt kovaa kilpajuoksua parhaista sijainneista, sähköstä ja verkkokapasiteetista. Kiirettä lisää myös se, että EU sääntely datakeskusten energiatehokkuudesta ja kestävyydestä kiristyy.

Tässä vauhdissa meidän pitää pitää pää kylmänä.

Kun kysyntää on paljon, jotekin hankkeita on syytä edistää ripeästi, mutta Suomen ei tarvitse ottaa jokaista hanketta vastaan samoilla ehdoilla eikä suhtautua niukkaan sähkö- ja verkkokapasiteettiin passiivisesti. Kun sähkö- ja verkkokapasiteetti on rajallista, kaikki datakeskukset eivät ole Suomelle yhtä arvokkaita.

Kilpailu investoinneista ei tarkoita, että Suomen pitäisi kilpailla vain tarjoamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Vahva neuvotteluasema antaa meille mahdollisuuden myös priorisoida.

Siksi suurimpia datakeskushankkeita voisi arvioida esimerkiksi seuraavilla kriteereillä:

• kuinka paljon hanke tuo Suomeen uutta pääomaa
• kuinka paljon se luo pysyviä työpaikkoja
• kuinka paljon se kasvattaa verotuloja Suomessa
• rakentaako tai mahdollistaako se uutta sähköntuotantokapasiteettia
• osallistuuko se sähköverkon vahvistamiseen tai sen nopeampaan rakentamiseen
• hyödyntääkö se hukkalämmön
• osallistuuko se sähköjärjestelmän joustoon ja tasapainottamiseen
• tuoko se Suomeen T&K-toimintaa
• syntyykö sen yhteyteen AI-, data- tai ohjelmistokehitystä
• saavatko suomalaiset yritykset, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset käyttöönsä laskentakapasiteettia
• käyttääkö se suomalaisia teknologiatoimittajia ja palveluyrityksiä
• kuinka suuri osa investoinnin hankinnoista jää Suomeen
• auttaako hanke suomalaisia yrityksiä pääsemään globaaleihin toimitusketjuihin
• syntyykö Suomessa valmistettavia komponentteja ja järjestelmiä datakeskuksiin
• rakentuuko investoinnin ympärille suomalaisia yrityksiä ja uutta vientiliiketoimintaa
• kuinka paljon suomalainen omistus ja rahoitus ovat mukana
• jääkö investoinnin pitkäaikaisesta tuotosta osa Suomeen
• tukeeko hanke Suomen huoltovarmuutta
• lisääkö se Suomen omaa kriittistä laskentakapasiteettia
• missä oikeusjärjestelmässä data ja infrastruktuuri ovat
• ovatko omistus- ja hallintarakenteet turvallisuuden näkökulmasta hyväksyttäviä
• lisääkö vai vähentääkö hanke riippuvuutta yksittäisistä ulkomaisista toimijoista
• vahvistaako se Suomen asemaa luotettavana digitaalisen infrastruktuurin sijaintimaana.

Tällaista listaa ei tarvitse nähdä jäykkänä lupaehtojen katalogina, vaan se voisi toimia kansallisena priorisointikehikkona, jonka avulla arvioidaan, mitkä hankkeet tuottavat niukasta sähkö- ja verkkokapasiteetista suurimman hyödyn Suomelle.

Tavoitteena on toki saada paljon investointeja, mutta ennen kaikkea hyviä investointeja. Sellaisia, jotka tuovat sähkönkulutuksen rinnalle uutta sähköntuotantoa, tutkimusta ja tuotekehitystä, suomalaisia hankintoja, teknologiaa, osaamista, turvallisuutta ja pysyvää arvonlisää.

Investointibuumissa suurin virhe olisi sulkea ovet tai avata ne kaikille ilman minkäänlaista priorisointia.

Globaalit hyperscale-toimijat tuovat pääomaa, teknologiaa ja yhteyksiä maailman johtaviin digitaalisiin ekosysteemeihin. Niiden rinnalle tarvitsemme kotimaisia ja eurooppalaisia pilvi- ja datapalveluita, tutkimuksen HPC-kapasiteettia sekä turvallisuus- ja viranomaiskäyttöön soveltuvia ratkaisuja.

Tarvitsemme myös kapasiteettia, jossa omistus ja määräysvalta ovat Suomessa.

Kaikkea kriittistä dataa tai laskentaa ei ole järkevää – eikä aina mahdollistakaan – jättää infrastruktuuriin, jonka hallinta on Suomen ulkopuolella. Meidän pitää pystyä turvaamaan kriittiset palvelut ja laskentakapasiteetti myös silloin, kun normaaliolojen oletukset eivät enää päde.

Tämä ei tarkoita digitaalista protektionismia. Suomi tarvitsee globaalit teknologiayhtiöt ja kansainväliset pilvipalvelut, mutta todellinen resilienssi syntyy aidosta kilpailukyvystä ja  vaihtoehdoista, ei riippuvuudesta.

Datakeskukset ovat samanaikaisesti energia-, teknologia-, investointi-, turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymys. Suomen tavoitteen pitäisikin siksi olla suurempi kuin pelkästään määrällinen. Tavoitteena pitäisi olla mahdollisimman suuri suomalainen arvonlisä tästä investointiaallosta.

Parhaimmillaan Suomi voi rakentaa itselleen aseman eräänlaisena digitaalisena Sveitsinä: maana, johon kansainväliset toimijat luottavat, jossa energia ja infrastruktuuri toimivat ja jossa data ja laskenta ovat turvallisia.

Tehdään Suomesta maailman luotettavin paikka digitaaliselle infrastruktuurille – ja pidetään samalla omat avaimet kriittiseen dataamme ja laskentakapasiteettiimme.