Euroopan kilpailukykyrahasto: mahdollisuus Suomen puhtaalle siirtymälle?

Useammat kaavaillun ECF:n painopisteistä, mukaan lukien puhdas siirtymä, teollinen vähähiilisyys, bio- ja kiertotalous sekä digitaaliset ratkaisut, osuvat melko suoraan siihen, missä meillä on jo nyt hyviä näyttöjä ja kykyä kasvaa.

Siksipä ECF:ää ei kannattane tarkastella hallinnollisena kuriositeettina, vaan osana paljon suurempaa kysymystä: jääkö Suomi vihreän teollisen murroksen reunamaille, vai käytämmekö EU:n tarjoamaa rahoituskehystä tehokkaasti vipuna teolliseen kasvuun?

ECF:n puhtaan siirtymän ja teollisuuden vähähiilistämisen kokonaisuuden on syytä olla täällä pohjolan perukoilla vahva prioriteetti. Meiltä löytyy runsaasti metsäteollisuutta, metalli- ja kemianteollisuutta sekä muuta raskasta prosessiteollisuutta, joka on jo pitkään investoinut tehokkuuteen ja vähäpäästöisyyteen. 

Haluammeko ylipäätään antaa taloudellisesti tärkeiden investointien valua muualle Eurooppaan? Maat, jotka kykenevät yhdistämään oman teollisuusstrategiansa ja EU-rahoituksen, tulevat lopulta saamaan suuremman osuuden tämän murroksen tehtaista, työpaikoista ja verotuloista.

Suomi voi profiloitua puhtiden ratkaisujen maana

Suomi voi profiloitua – ja ilahduttavasti jossain määrin jo onkin – maana, jossa puhdas sähkö, kasvava tuuli- ja aurinkovoima, mahdollinen vetyinfrastruktuuri ja älykkäät verkot muodostavat vahvan selkänojan sekä teollisuudelle että uusille puhtaille ratkaisuille.

ECF lopullisessa muodossaan, mikä vielä toki on jokseenkin pimennossa, tukenee entistäkin tehokkaammin suuren mittaluokan hankkeita, joissa yhdistyvät esimerkiksi merituulivoima ja vedyn tuotanto, Power-to-X-ratkaisut, varastointiteknologiat ja teollisuuden sähköistäminen. Tällaiset hankkeet eivät kuitenkaan synny sattumalta: ne vaativat strategista otetta, joskus myös kansallista valmistelua, ja rohkeutta asettaa kunnianhimoisia, mutta samalla realistisia tavoitteita.

Biotaloudessa mahdollisuudet ovat vähintään yhtä suuret. Metsään perustuvat uusiutuvat materiaalit, biopohjaiset tekstiilit ja pakkaukset, puupohjaiset kemikaalit ja uudet biotuotteet ovat alueita, joilla suomalaiset toimijat ovat jo osoittaneet olevansa eturintamassa. Toimijat – varsinkin pienet – näilläkin aloilla tarvitsevat seuraavan vaiheen rahoitusta nimenomaan pilotointiin, demonstraatiolaitoksiin ja teolliseen skaalaamiseen. ECF voisi auttaa viemään näitäkin ratkaisuja laboratorioista ja pilottilaitoksista täyteen teolliseen kokoluokkaan. Tällä on mitä ilmeisimmin väliä: vasta kun tuotanto on riittävässä mittakaavassa teollista, syntyy mitattavaa vientiä, työllisyyttä ja kriittistä massaa kansainvälistä kilpailua varten.

ECF:n painopisteet, kriteerit ja toteutustapa muovaavat sitä, minkälaiset hankkeet rahoitusta saavat. Suomalainen näkemys tulee tuoda entistä vahvemmin EU-vaikuttamisessa selkeästi esiin. Vähähiilinen teollisuus pohjoisissa olosuhteissa, biotalous ja kiertotalous sekä teknologianeutraalit ratkaisut ovat osa koko Euroopan kilpailukykyä ja strategista autonomiaa, eivätkä vain marginaalisia “pohjoisia erityispiirteitä”.

Tuleeko Suomesta helppo kumppani vai vahva suunnannäyttäjä?

Tuleeko Suomesta ECF:n suunnittelun ja toteutuksen näkökulmasta helppo kumppani vai vahva suunnannäyttäjä? Helppo kumppani lähettää hyviä hankkeita rahoitushakuihin ja tyytyy siihen, mitä tuloksia sattuu tulemaan. Suunnannäyttäjä puolestaan tunnistaa etukäteen omat strategiset lippulaivahankkeensa ja auttaa rakentamaan niille verkostoja sekä tunnistamaan kumppaneita ja rahoituspolkuja.

Suomessa usein vaikeinta on ollut vauhdittaa vahvan tutkimuksen tuotokset ja lupaavat pilotit riittävän nopeasti teolliseen mittakaavaan ja markkinoille. Rahoitusta järkevästi hyödyntämällä hankekokonaisuuksissa voitaisiin, kehitysputkea ajatellen, toteuttaa ensin tutkimus- ja innovaatioprojekti, sitten pilotti ja, esim. ECF:n ja siihen liittyvien instrumenttien siivittämänä täyden mittakaavan teollinen demonstraatio ja lopulta ratkaisujen kaupallinen skaalaus. Näihin on jo tarjolla avustuksia, mutta täyden matkan varrella on myös rakoja.

Yritystenkin – erityisesti puhdasta teknologiaa kehittävien pk- tai mid cap -yritysten – pitää vielä kyetä hahmottamaan ja näkemään tässä selkeä polku. Jos yritykset jäävät yksin monimutkaisen (mutta toivottavasti tulevaisuudessa yksinkertaistuvan) rahoituskentän kanssa, osa parhaista ideoista ei koskaan etene pilotointia pidemmälle. Tähän me Business Finlandilla pyrimme toki jo nyt tarjoamaan apua.

ECF voi tarjota jatkumon, ei vain irrallisia rahapotteja

ECF voi lupausten toteutuessa parhaimmillaan tarjota jatkumon, ei vain irrallisia rahapotteja. Suomalaisesta näkökulmasta sen suurin arvo syntyy silloin, kun se pystytään kytkemään luontevasti mm. Horisontti Eurooppaan, Business Finlandin tarjoomaan ja muihin kansallisiin rahoitusinstrumentteihin.

Kuten mainittu, meillä Suomessa on jo liuta tähän tarvittavia elementtejä: puhdasta ja edullista sähköä, vahva teollinen perusta, biotalousosaamista, kykyä yhdistää digitalisaatio ympäristöratkaisuihin, sekä uskottava ja vahva tutkimusjärjestelmä, mainitakseni vain joitakin. Nyt nämä palaset kootaan tavoitteelliseksi kokonaisuudeksi, jonka ytimessä on yksinkertainen ajatus: ettemme erehdyksessä vain tyydy seuraamaan sivusta Euroopan puhtaan teollisuuden murrosta, vaan haluamme olla sen eturintamassa.

Tämä on ainakin allekirjoittaneen mielestä mahdollisuus, johon ei ole varaa suhtautua vähättelevästi.